nukun ja syön ja kaikkea muuta tosi kummallista ja ei ehkä niin mielenkiintoista, mutta kerron kumminkin. Ensviikolla nahdaan, alan laatia tapaamisaikataluja rakkaat. Je sais que le vie est. Kun rantaudun kotiin joskus aamuyöstä on vieläkin 27 astetta lämmintä. Päivällä uima-altaalla neuloessa olin kuolla. Jäädyn sinne kuoliaaksi kun corps tottuu tälläisiin lukemiin.

Hei, Australia on jo aivan nurkan takana. Yritän kirjoittaa matkablogia siltä ajalta kun olen siellä; vapaajaonnellinen. Hups, nyt on jo joulukuu. Ensi kuussa lennän Australiaan, ei enää tarvii käyä kauan lenkillä lumihangessa.

Minun oli tarkoitus jättää tämän tekstin kirjoittaminen tulevalle työpäivälle, mutta syystä tai toisesta en saanut tänä yönä unta. Siispä nyt auringon ensimmäisiä säteitä katsellen aion muistella hiukan viime keskiviikon tapahtumia. Vietin keskiviikon Saimaalla kajakissa meloen. Vaikka ei ole täysin asiallista suunnitella päivän kulkua, niin päätin silti vesistöjä tuntematta tulostella googlemapsista pari karttaa ja hahmotella niihin jotain löyhää reittisuunnitelmaa.

Tuli- ja muita vuoria, jäätiköitä, sademetsää ja meri. Nyt saavuttiin Waitomoon ja huomiseksi olis luvassa sitten taas seikkailuja. Bussi tuli kyllä vaan Te Kuitiin asti.